2. joulukuuta 2015

Luukku 2

Tallitontun seikkailut

Oli jo pimeää ja Hanne oli aikoja sitten hoitanut iltatallin yhdessä Merin kanssa. Lumi narskui huopatöppösen alla kun pieni punanuttuinen olento hiippaili oripihaton nurkilla. Olennolla oli nahkaisen kintaan peittämässä kädessään puinen lyhty ja päässään punainen lakki. Arvaat jo varmaan kenestä on kyse... Tietenkin Jukolan ikiomasta tallitontusta, joka pitää aktiivisesti silmällä tallin pihapiiriä - erityisesti näin joulun alla.

Tonttu hiippaili sisälle pihattoon ja sujautti Totille, Lokille, Rullalle, sekä pikkuiselle shetlanninponi Linkille, jokaiselle omenan. Se jätti hevoset rouskuttamaan herkkujaan ja jatkoi matkaa kuivuriin. Tonttu kävi tarkkaan lävitse jokaisen heinäpaalin ja muutti muutamat homeesta kärsineet paalit yhdellä kintaan heilautuksella kuin vasta korjatuiksi. Sitten se kipitti ulos kuivurista, sisälle talliin.

Myös jokainen tallin asukas sai omenan pureskeltavakseen ja hevosten nauttiessa tonttu hääräsi pitkin käytäviä poimien kengännauloja ja siivoten hevosten ripottelemia rehuja. Eihän se tahtonut hevosten tai ihmisten loukkaavan itseään vanhoihin nauloihin tai tuholaiseläinten kulkeutuvan talliin rehun perässä. Tonttu siivosi myös mahdolliset iltatallin jälkeen kertyneet lannat ja ripotteli jokaiselle hevoselle hieman ylimääräistä purua ja heiniä yöksi.

Toimistossa oli yhä valot päällä ja tonttu kävi varovaisesti varmistamassa, ettei siellä ollut ketään. Sitten se sammutti unohtuneet valot ja suuntasi takaisin talliin. Se pujahti vanhan suomenhevosori Unskin karsinaan ja ryhtyi sukimaan hevosta olkitupolla. Vanhat ystävykset rupattelivat ja vaihtoivat kuulumisia - osasihan tonttu hevosten kieltä.

Viimein se toivotti hevosille hyvää yötä, sulki tallinovet ja tarpoi hangen poikki maneesille. Tonttu kiipesi tikkaita pitkin maneesin vintille, jossa säilytettiin harvemmin käytettyjä esteitä, kouluaitoja, vilttejä ja kaikenlaista muuta sekalaista tavaraa. Kaikista perimmäisessä nurkassa tontulla oli pieni tila, jonne se oli vuorannut oljista ja parista rispaantuneesta viltistä pedin. Vanha puinen jakkara toimi pöytänä ja vanhassa arkussa se säilytti tärkeitä tavaroitaan.

Tonttu sujautti jotakin arkkuun ja asettautui sitten olkipedille. Se vaihtoi töppösensä harmaisiin villasukkiin ja käpertyi lämpimän villaviltin alle. Lopulta se puhalsi lyhdyn sammuksiin ja vaipui uneen pakkasen paukkuessa ulkona.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Käyttäydythän asiallisesti kommentoidessasi, kiitos!