16. syyskuuta 2015

Kohti syksyä

Hellurei! Reissusta on kotiuduttu jo hyvän aikaa sitten ja Jukolassakin on tapahtunut tässä alkusyksyn aikana jonkin verran.

Jukolan hevoset ovat taas aloittaneet kilpailun ja osa pääsi jäämään jo kisaeläkkeellekin. Vuonotamma KA Biegga, sekä puoliveriori KA Thranduil pääsevät kokeilemaan siipiään ERJ:n laatuarvostelussa kuun lopulla. KA Leigesoldat on ilmoitettu hevoskantakirjaan ja ponipuolelta kantakirjattaviksi lähtevät Lincoln, sekä uusin tulokkaamme Karkurannan Rurik. Kisakausi jatkuu säännöllisen epäsäännöllisesti aina jouluun saakka.

Yksityispuolella on tehty syyssiivous ja valitettavasti muutama tallipaikka jouduttiin vapauttamaan tuleville asukkaille. Mikäli hevosesi ei ole enää listalla, mutta et ole saanut asiaan liittyvää infoa tai huomasit sähköpostitiedotteen vasta nyt, ota ihmeessä yhteyttä niin asia korjataan. Takaisin saa myöskin aina hakea, mikäli kesän kiireet vaan pääsivät pahasti yllättämään, mutta halua jatkaa vielä löytyisi. Meiltä ei potkita ketään pois lopullisesti. :)

Yksityissiiven taukotilaa on hieman remontoitu ja remontti jatkuu, kunnes saan aikaan itseäni miellyttävän kaappisysteemin. Ideat ovat enemmän kuin tervetulleita! Syyskuun loppupuolella on yksityisille luvassa pientä kivaa valmennuksen merkeissä. Kiireesti siis osallistumaan foorumin kautta!

Psst. Vaikka Jukola onkin ensisijaisesti yksityistalli omille hevosille, haluamme ehdottomasti kehittää myös ulkopuolisille tarjottavia palveluitamme. Tähän liittyen mahdollisista tulevista tapahtumista alkaa tästä lähin tienata erilaisia tapahtumamerkkejä kaappiinsa ja vuoden aktiivisin parivaljakko palkitaan. Tästä tulossa lisäinfoa myöhemmin. Pitäkää silmät auki! :)

Ei sitten muuta kuin uudella energialla taas kohti syksyä ja toivotaan etteivät IRL-elämän kiireet koulun alkaessa söisi tänäkään vuonna kovin paljon harrastusta. Hauskaa syksyä Jukolan tallilaisille ja satunnaisille kävijöille!

14. huhtikuuta 2015

Paljon onnea Jukola!

Heipä hei!

Kevään kunniaksi olen hieman aktivotunut tallin kanssa ja tällä hetkellä ovatkin menossa juhlaviikot Jukolan 5-vuotissynttäreiden kunniaksi. Joka viikolle löytyy jotakin toimintaa, muun muassa kisoja, valmennuksia ja arvontoja... Vielä ehtii osallistua esimerkiksi värinäyttelyihin!


Yksäripuolelle ollaan saatu uusia asukkaita ja yksityissiiven karsinat ovat jälleen täynnä. Uusina talliin muuttivat Nina ja puoliveriruuna Stuart, Inna ja welshtamma Eini, sekä Antsu ja nuori puoliveritamma Ama. Myös päätalliin muutti yksi väliaikainen asukas, Lassin varsa Prima Ballerina Circus. Pimu tuli kasvattajansa ja omistajansa Penelopeian taukoillessa hetkeksi kilpailemaan Jukolaan ja sen suhteen minulla kävikin loistava tuuri. Ruotsalaistuttuni Inka on koko toukokuun Suomessa, Jukolassa, ja lupasi hieman ratsuttaa ja kilpailuttaa nuorta tammaa.

Kesää varten sellaista IRL-elämän tiedotusta jo nyt, että lähden toukokuun alussa Islantiin tekemään työharjoittelua ja tulen takaisin vasta 17.8. Tämä luultavasti vaikuttaa Jukolan toimintaan, riippuen vähän siitä, kuinka rankkoja työpäivät ovat ja paljonko viitsin vapaa-ajasta käyttää koneella istumiseen. Luultavasti pientä päivittelyä tulen silti tekemään, mutta hevoset eivät kilpaile, eikä energiat riitä tapahtumien järkkäilyyn. Vähintään yksityistenomistajien vuokranmaksut silti kuittailen. :)

Hauskaa loppukevättä, josko ne lämpötilatkin kohta kohoaisivat!

20. helmikuuta 2015

Kevättä kohti

Jukola on hiljalleen heräilemässä kevääseen. Tammikuussa yksityishevoset pääsivät valmentautumaan, mutta muutoin toiminta on ollut pienellä hiljaiselolla jonkin aikaa. Suunnitteilla on kuitenkin jonkinnäköistä kevättapahtumaa, liittyen myös tallin 5-vuotissynttäreihin...

Hevoset sen sijaan ovat päässeet aloittamaan jo tämän vuoden kilpailukautta ja talliin on saatu hieman uusia turpiakin. Puoliveriori Excusemyfrench PB, tutummin Esko, liittyi hevoskatraaseen jo viime vuoden puolella. Esko on rodultaan hannover ja se on suvullisesti yhdistelmä kahden arvostetun kasvattajan hevosia. Potentiaalia tulevaisuuteen siis löytyy ja estepuolella toivotaankin päästävän ihan kansainvälisiin luokkiin saakka. Tällä hetkellä ori hyppää 120 cm ratoja ja tavoitteenamme on päästä emän jalanjäljissä kilpailemaan 150 sentin ratoja.

Eskon lisäksi saatiin talliin kaivattua ponivahvistusta. Haaveenani on jo pitkään ollut oma, monikäyttöinen russponi ja vihdoin haaveeni toteutui. Pihatossa möllöttelee tällä hetkellä komea pikkuori Karkurannan Rurik, Eli Rulla. Rulla on tilausvarsa maineikkaalta russikasvattajalta, Karkurannan ponitallilta. Poni on monikäyttöinen ja suvun puolelta potentiaalia tulee niin esteille kuin koulupuolellekin, sekä valjakkoajoon. Ties vaikka saataisiin ravikärrytkin joskus perään.

Tällaisia kuulumisia ja ajatuksia tällä kertaa helmikuulta. Seurailkaahan ihmeessä sivuja synttäritapahtuman varalta. Tallipaikkojakin saattaa vapautua tässä kevään mittaan, mikäli oma polle on vielä vailla kattoa päänsä päälle. :)

8. tammikuuta 2015

Jouluriehan tunnelmia...

Lomat ja loppiaiset on lusittu ja aika olisi taas palata arjen aherrukseen. Vielä on kuitenkin hyvää aikaa muistella hieman aatonaaton tunnelmia ja palata Jukolan jouluriehaan...

----

Viimeiset tortut ja piparit tulivat uunista juuri, kun ensimmäinen auto hevoskuljetuskoppeineen kaarsi pihamaalle. Komensin Samuelin keittiöön ja kiiruhdin ovelle Miskan hyöriessä tavalliseen tapaan jaloissani.
– Tervetuloa vaan! Hevosen voi vielä etummaisen tallin puolelle käytävälle tai karsinaan, tulen kohta sinne, huutelin ovelta yrittäessäni samalla pitää Miskan sisäpuolella.
Tulija heilautti kättään hymyillen ja avasi kopin takaluukun. Suljin vielä hetkeksi ulko-oven ja vedin takkia päälleni. Pihalla oli jo jonkin verran pakkasta, joten kaivoin kaapeista talviratsastushousuni ja paksummat hanskat. Kohta suunnattaisiin porukalla maastoon.

Alun perin tarkoitus oli kilpailla tässä aamupäivällä, mutta kilpailut jouduttiin perumaan vähäisen osallistujamäärän vuoksi, joten joulurieha aloitettiin suoraan maastolla. Toisaalta, hyvä niin, sillä ehdimme nyt varmasti nauttia päivän vähäisistä valoisista tunneista maastossa.
– Hanne! Samppa pysäytti minut juuri kun olin astumassa ovesta pihalle. – Mitä tehdään sen puuron kanssa?
– Tulen keittämään sen sitten kun muut koristelee kuusta, älä huoli siitä, vastasin ja suljin oven.

Pihalle oli ilmestynyt toinenkin, tällä kertaa tutumpi auto ilman traileria. Auto kuului Murkelle, joka oli ilmoittautunut maastoon mukaan meillä asuvan suomenhevostammansa Halin kanssa. Tervehdin tallissa hyörivää naista, joka esittäytyi lottikseksi. Hän harjasi Tintin karsinassa komeaa newforestoriaan, Lenniä. Tuollaisen voisi Jukolaankin hankkia jossain vaiheessa... Pyörähdin yksityissiivessä tervehtimässä myös Murkea, joka hääri jo Halin ympärillä täydessä touhussa. Sitten käväisin Leon karsinalla hakemassa oriin riimun ja narun ja lähdin hakemaan sitä tarhasta. Huomasimme Murken kanssa hauskan yhtäläisyyden hänen hakiessaan tallipaikkaa, nimittäin meidän Leo oli peräisin samalta kasvattajalta, kuin Murken Hali.

Suomenhevosjoukko oli linnoittautunut tarhan takanurkkaan saapuessani paikalle. Leo kuitenkin lähti heti tallustamaan luokseni muiden kääntäessä takapuoltaan porttia kohti. Nappasin punarautiaan oriin kiinni ja lähdin taluttamaan sitä tallia kohti. Tallin edustalle päästyämme ori päästi kimeän hirnaisun.
– Terve Kama, kiva nähdä sua täällä välillä, huikkasin iloisesti.
– Moimoi, no niimpä, yleensä se taidat olla sinä, joka raahaat meille hevosia maastoilemaan, nainen naurahti irroittaessaan komean friisiläisruunansa kopin puomista.

Tallissa kiinnitin Leon käytävälle ja melkein säikähdin, kun Meri luikahti narujen alta Eetun riimu kädessään.
– Moi! Sori oon vähän myöhässä, haen Eetun äkkiä tarhasta, nainen pahoitteli.
– Ei se mitään, ei me kaikki muutkaan olla vielä valmiita, vastasin.
Harjasin oriin pikaisesti ja puhdistin sen kaviot. Onneksi ulkona oli sen kymmenen astetta pakkasta, niin hevoset pysyivät puhtaampina... Hain satulahuoneesta ainoastaan suitset, päätin mennä tällä kertaa ilman satulaa ja samalla nopeuttaa Leon kuntoonlaittoa. Kun olin valmis, jätin oriin hetkeksi käytävälle ja kävin hakemassa toimistosta päälleni keltaisen heijastinliivin ja talutin sitten Leon pihalle, jossa suurin osa jo odottikin.
– Pimeni se sittenkin, pahus vie, totesin, kun ilta alkoi jo hämärtyä, vaikkei kello ollut vielä paljon mitään. – Ovatko kaikki valmiita?
Sain hyväksyviä nyökkäilyjä vastaukseksi ja kehotin kaikkia nousemaan selkään. Hain Leon kanssa jakkaran, jolta ponkaisin itse oriin leveään selkään. En ollutkaan aikoihin ratsastanut ilman satulaa Leolla.
– Noniin, tehdäämpä niin, että Hali voi tulla meidän peräämme, sitten Kraken, koska se on ruuna. Krakenin perässä tulee Lenni ja lottis ja perää pitää Meri Eetulla. Pitäkäähän sitten hyvät välimatkat, etenkin orien kanssa, ettei tule turhia tappeluita, ohjeistin tallipihalla, kunnes lähdimme liikkeelle.

Kävelimme pitkän aikaa ja ihailimme taianomaista maisemaa. Taivas oli täysin kirkas ja pakkanen sai lumen kimaltemaan ja tuomaan valoa reitillemme. Pikimustalle taivaalle oli syttynyt myös muutamia tähtiä ja kelmeä täysikuu hoiti osan valaistuksesta.
– Siirrytäämpä sitten raviin, ilmoitin metsäpolun vaihtuessa leveämmäksi tieksi. Tie oli lähes ummessa lumen takia, mutta hevosia se ei haitannut. Leollekin teki vain hyvää pienoinen hankitreeni. Pian tulimme Nokivaaran juurelle ja siirryimme hetkeksi käyntiin.
– Haluatteko laukata ylös? Tässä on sen verran tasainen kohta, että voitaisiin ainakin yrittää, mikäli saatte hevoset pidettyä jonossa, kysyin ratsastajilta pysäytettyäni Leon hetkeksi.
– Mennään ehkä mielummin käynnissä, Kama sanoi Krakenin selästä ja moni jonossa nyökkäsi.
– Selvä sitten, eikun ylös sitten, sanoin ja käänsin Leon kohti rinnettä.
Tallustimme vaaran huipulle, jossa jalkauduimme hetkeksi nauttimaan Merin satulalaukuista löytyvää glögiä, kaakaota ja voileipiä. Kauaa emme viitsineet istuskella, sillä pakkanen kiristyi koko ajan ja pian tavarat oli kerätty ja kaikki istuivat taas hevosten selässä.
– Oi katsokaa! huudahti Murke Halin selästä.
– Vau, hienoja! lottis jatkoi.
Taivaalla kiemurteli keltavihreä revontulinauha, joka valaisikin tietämme koko loppumatkan vaaralta takaisin Jukolaan.

Tallilla riisuin nopeasti Leon varusteet ja vein sen vielä takaisin tarhaan. Samoin teki Meri, joka lähti kanssamme samaa matkaa tarhoille Eetua taluttaen.
– Katso sä, että kaikki saa hevoset purettua ja ohjaa ne taukotilaan, mä lähden keittämään puuroa, ohjeistin naista.
– Aye, sir! hän kuittasi ja katosi talliin.
Huomasin kellon olevan suunnilleen kuusi, kun tulin keittiöön. Tässähän olltiin melkein alkuperäisessä aikataulussa, vaikka kisat jäivätkin väliin. Samppa oli kaivanut puurokattilan minulle jo valmiiksi ja tuli ovesta juuri kun maito alkoi kiehua.
– Haitko kuuset? kysyin.
– Juu, tuolla ne on tallin seinustalla, mies sanoi.
– Kiitos kulta, katsotko tätä hetken kun käyn vaihtamassa vaatteet? kysyin ja jätin puurokattilan miehen hoiviin.
Kohta puuro olikin jo valmista ja kannoimme sen, sekä piparit ja joulutortut yhdessä Sampan kanssa yksityissiiven taukotupaan. Porukkaan oli liittynyt uusi kasvo, Melina, joka toivotti hyvää joulua meidän astuessa ovesta sisään.
– Kiitos samoin! vastasin hymyillen. –Ottakaa tästä sitten herkkuja, olkaa hyvät!
Puurot ja tortut kelpasivat porukalle ja osa oli tuonut omiakin herkkuja mukana, kuten sipsiä ja karkkia. Nauroimme ja söimme yhdessä pitkän tovin.

Jonkin ajan kuluttua Meri ja Ida ilmestyivät ovelle.
– Vielä olisi yksi ohjelmanumero! tytöt ilmoittivat. – Tulkaa pihalle!
Seurasimme tallipihalle, jonne oli pystytetty muutamia pieniä joulukuusia.
– Tehtävänä on parin kanssa, tai yksin koristella yksi kuusi. Koristeita löytyy tästä laatikosta, Meri kertoi ja Ida osoitti maassa lojuvaa banaanilaatikkoa. – Kaunein kuusi palkitaan!
Kaikki kävivät innolla kuusten kimppuun. Emme Kaman kanssa meinanneet ensin osallistua lainkaan, mutta Meri kävi patistamassa meitä mukaan "edes leikillämme", joten koristelimme sitten yhden kuusen punaisella teemalla. Voittajaksi selviytyi lopulta Melina, jolle Meri ja Ida ojensivat lahjakortin valmennukseen. Ylimääräiset kuuset Ida kävi viemässä hevosten tarhoihin ajanvietteeksi. Lopuksi menimme vielä taukotilaan jatkamaan illanviettoa, kunnes porukka lipui yksi kerrallaan hevosten kanssa kotiin nukkumaan.

Hyvää Uutta Vuotta!

Joulu oli Jukolassa kiireistä aikaa - ainakin joulukalenterin suhteen! Tänä vuonna sain kuin sainkin toteutettua joulukalenterin klikkailtav...