6. joulukuuta 2014

Luukku 6

Itsenäisyyspäivän kunniaksi esittelyssä Jukolan rakkaat suomenhevoset!

Sitkeä suomenhevonen on Suomen alkuperäisrotu ja kansallisaarre. Suomenhevonen on monipuolinen käyttöhevonen ja toimii ratsuna lajissa kuin lajissa, sekä ravi- ja työhevosena. Yleisin väri on rautias, jonka lisäksi värikirjoon kuuluu ruunikko, musta, voikko, kimo ja päistärikkö. Myös sabino-kirjavuutta ja tuplavoikkoja on löydetty. Säkäkorkeus rodulla vaihtelee pienhevonen mukaan laskettuna aina 130 sentistä jopa 160 senttiin saakka.

Täältä voit lukea mielenkiintoisia muistoja suomenhevosesta.

Jukolan toiminta on alun perin lähtenyt liikkeelle suomenhevoskasvatuksesta ja tallista löytyykin yhä vanhalla kasvattajaliitteellä varustettuja hevosia kolmen vuoden takaa. Pienoisen kasvatustoimintamme päärotuna on edelleen suomenhevonen, vaikka se onkin saanut rinnalleen muita rotuja. Suomenhevosessa vain on sitä jotain, ja mikäpä muu rotu paremmin sopisi tällaiselle perisuomalaisten perämetsien keskellä sijaitsevalle tallille, jonka nimikin tulee suomalaisen Aleksis Kiven hienosta teoksesta?

Kalervon Poika.
Ensimmäinen Jukolaan, silloiseen Kalevantulen muuttanut suomenhevonen oli ruuna Tähden Usva. Hevonen oli "herätetty henkiin" vanhalta, muutamaa vuotta takaperin kuopatulta virtuaalitalliltani, Raudikon tallilta. Ostin Usvan nuorempana ihailemaltani Untuvikon tallilta joskus ennen vuotta 2008, vaikka syntymäaikana lukeekin kyseinen vuosiluku. Käytin tuolloin ikääntymistä, jonka mukaan hevonen olisi ollut liian vanha, joten muokkasin syntymäaikaa.

Muita vanhoja, jo edesmenneitä hevosia ovat Kalervon Poika, joka on säilynyt nykyisten hevosten sukutaulussa jonkinlaisena kantahevosena ja muun muassa nykyisen lempparini Unskin isä, Raudikon Sumu-Tyttö, Raudikon tallin kasvatteja, Troijan Neito, sekä Korpi Tapio, joka jäi toistaiseksi tallin viimeiseksi ruunaksi.
Kalevan Ujo-Lemminkäinen.

Nykyisistä suomenhevosista mainitsemin arvoinen on ehdottomasti Kalevan Ujo-Lemminkäinen, jonka kanssa olen ensimmäistä kertaa saavuttanut laatuarvostelupalkintoja. Hevonen on ollut mukana melkein Jukolan alkutaipaleelta asti, enkä ole sitä vieläkään raaskinut kuopata. Unskin jälkeläisiä on tallissa kolme kappaletta: Suvannon Kesäheinä, Riiviöiden Leonartti ja Jukolan Inkivääri.

Toinen vanhempi suomenhevonen onkin Unskin jälkeläinen, Suvannon Kesäheinä, jonka jälkeläisiä on omaan talliin jäänyt kaksi: Jukolan Pomeranssi ja Jukolan Pikkulokki. Muita tallilla asuvia suomenhevosia ovat palautunut kasvatti Kalevan Joikutyttö, Västerbyn Monarkki ja Villahaan Vellamo.


Suomenhevonen

Siinä sinä olet
katsot minua lyhyesti
teit jo arviosi
näit jo kaikki virheeni
minun on turha esittää sinulle mitään


Olen sinulle avoin kirja
täynnä rumuutta, pahuutta ja ristiriitaisuutta
silti näet että tahdon hyvää ja yritän
tiedät ettet itsekään ole täydellinen
vaikka silti aina parempi kuin minä koskaan
vahva, järkähtämätön, anteeksiantava.

Näetkö minussa jotain tuttua, jotain samaa
Näetkö meissä sukujemme vuosikymmeniä jatkuneen yhteistyön, Suomen rakentamisen?

Hyväksyt minut tällaisena, otat ystäväksesi.
Enkä minä voisi koskaan toivoa enempää.

- Viivi Huuskonen


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Käyttäydythän asiallisesti kommentoidessasi, kiitos!