17. joulukuuta 2014

Luukku 17

Talviyön taikaa

Tallissa oli hiljaista. Iltaruuat oli juuri jaettu hevosille ja osa lyhytkarvaisimmista puoliverisistä oli saanut kevyen talliloimen ylleen. Valot oli sammutettu, mutta tallin ovien ja ikkunoiden karmeissa olevat pienet lyhdyt ja jouluvalot loivat pehmeää lämmintä valoa ympärilleen. 

Yhtäkkiä hevoset havahtuivat ja nostivat päänsä heinistä. Tallin ovi oli narahtanut pienesti ja sulkeutunut sitten samantien. Pian hevoset kuitenkin tunnistivat tulijan ja rauhoittuivat taas syömään. Tallikäytävää pitkin asteli hyvin pieni, ihmistä muistuttava hahmo punaisessa nutussa, karvalakki päässään ja pieni lyhty kädessään. Olento kävi vuorotellen jokaisen hevosen karsinalla ja poikkesi välillä rehuhuoneeseen tekemään jotakin.

- Hoi tonttu! Tuo minullekin herkkuja! Pommi hirnahti nähdessään kulkijan hakevan rehuhuoneesta jotakin aina muutaman karsinan välein.
- Sinä olet syönyt jo ihan tarpeeksi, katso nyt mahaasikin, tuhahti nuori Nessu-tamma omasta karsinastaan.
- Noh noh, kyllä kaikille riittää jotakin, olkaahan kärsivällisiä, tallitonttu sanoi hymyillen ja kahmaisi uuden annoksen porkkanaa ja leipää käsiinsä.

Tonttu kiersi ensin päätallin asukkaat lävitse ja hiipi sitten yksityistalliin. Yksityistallin hevoset eivät olleet vielä tottuneet tontun käyntiin ja ne olivat hieman epäluuloisia pientä herkkujenjakajaa kohtaan, paitsi Hali, joka oli heti uuden tulokkaan ystävä. 

Tonttu palasi päätallin puolelle ja vanhempi suomenhevosori Unski pyysi sen luokseen.
- Olethan jo käynyt pihattotarhoilla? se hörisi tontulle.
- En vielä vanha ystäväni, mutte olen pian menossa, tonttu vastasi rapsuttaen oria samalla lavasta, johon se ei itse kunnolla yltänyt.
- Mukavaa kun tulet joka joulu kylään, tulit vain tänä vuonna melkoisen aikaisin? Unski ihmetteli.
Ori oli tottunut jo tallitontun vuosittaiseen kyläilyyn. Tallitonttu oli asunut Jukolassa jo monen kymmenen vuoden ajan, jo silloin, kun täällä oli vain yksi työhevonen nimeltä Jaakko, ja muutama itäsuomenkarjan edustaja lypsämässä maitoa tilalla asuvalle perheelle. Vaikka tonttu hääräsi tilalla vuoden ympäri, ei sitä yleensä nähnyt kuin aatonaattoiltana, juuri ennen joulua, kun se kävi jakamassa hevosille joululahjoja.
- Olen tänä vuonna etuajassa, koska joko huomenna tai ylihuomenna tässä lähellä olevalla lypsytilalla syntyy vasikka, jota minun täytyy käydä öisin hoitamassa, tonttu selitti. - Epätavallista, että vasikat syntyvät näin joulun alla, muttei mahdotonta.

Hetken päästä tonttu otti lyhdyn mukaansa, avasi varovasti tallin oven, livahti ulos ja sulki sen nopeasti perässään. Tallin rehuhuoneen oven se oli muistanut sulkea, mutta kaurasaavin kannen päälle oli jäänyt neljä porkkanaa, jotka oli niputettu yhteen pätkällä paalinnarua. Huomaisikohan Hanne yllätyksen aamutalliin mennessään...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Käyttäydythän asiallisesti kommentoidessasi, kiitos!