14. joulukuuta 2014

Luukku 14

Jukolan islanninhevoskanta esittäytyy!

Issikka, tuo pieni sitkeä viisivaihteinen alkuperäisrotu. Meillä Jukolassa on oikeastaan jo enemmän sääntö kuin poikkeus, että pihatossa möllöttää sen yksi tai kaksi issikkaa. Ei noista vaan yksinkertaisesti pääse eroon, vaikka on yritetty! Ja tuohan ne vähän vaihtelua tähän pelkkään ERJ ja KRJ kisaukseenkin. Jukolan ensimmäinen laatispalkittu hevonenkin oli muuten issikka.

Alun perin toin Jukolaan, eli silloiseen Kalevantuleen kaksi issikkaa, Glaumur frá Ármúlan, sekä  sen veljen, Draumurin, joka kuitenkin tippui matkasta jälkiä jättämättä innostuksen puutteeni vuoksi. Glaumur kuitenkin eli pitkään mukana ja sen kanssa saavutin ensimmäisen laatuarvostelupalkintoni, ARJ-II:sen.

Glaumurin jäädessä eläkkeelle ostin Adelmasta toisen oriin, Gripnir frá Adelin. Gripnir oli ihana, tumma ja tulinen, mutta hyvin käsiteltävissä ja taitoi kaikki viisi askellajia. Ori oli hetken yksi lempihevosistani ja pistimme yhdessä vielä Glaumuriakin paremmaksi ja saavutimme lopulta Askellajijaoksen laatuarvosteluissa ykköspalkinnon. Gripniristä ei jäänyt yhtään varsaa Jukolaan, mutta pakasteita on vielä jäljellä, mikäli sellainen hullu päähänpisto joskus tulee.

Glaumur jätti jälkeensä seitsemän jälkeläistä, joista yksi jäi Jukolaan kasvamaan. Elfendurin kasvatti Erla frá Elfendur valmistautuu tällä hetkellä laatiksiin ja toivoisinkin sen jälkeen saavani vähän taukoa näistä karvaturrikoista. Erla kuitenkin saattoi maailmaan jo yhden niin suloisen orivarsan, että oli suorastaan raastavaa myydä se eteen päin. Niimpä olen lähes varma, että seuraava varsa tulee taas koitumaan kohtalokseni...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Käyttäydythän asiallisesti kommentoidessasi, kiitos!